McKenzie Menetelmän Pääpiirteet

McKenzie menetelmä®  Mekaaninen Diagnostisointi ja  Terapia® (MDT) on näyttöön perustuva ranka- ja raajaongelmista kärsivien potilaiden tutkimus- ja hoitomenetelmä1-4. Mekaanisen Diagnostisointi ja Terapia ® menetelmä on todettu luotettavaksi tutkimistavaksi, jonka avulla potilaiden oireet voidaan luokitella eri mekaanisiin ala-luokkiin5.

MDT tutkimisen avulla terapeutin on mahdollista valita potilaalle, erityisesti rankakipu-potilaille, tarkasti ja tehokkaasti juuri ne hoitotavat, joita hän tarvitsee.  Tutkimisen avulla löytyvät myös ei-mekaanisesta syystä johtuvat kivut sekä mahdolliset kontraindikaatiot, jotka vaativat potilaan välitöntä lähettämistä eteenpäin tarkempiin tutkimuksiin6. Tutkimukset ovat osoittaneet, että suurimmalle osalle potilaista, joilla on mekaaninen rankaperäinen oire, on selkeää apua tietyistä spesifeistä harjoituksista ja heillä on vähemmän oireita kun harjoitukset on räätälöity heille yksilöllisesti7.    

Rangan oikeiden kuormitusasentojen ja yksilöllisesti kohdennettujen harjoitusten ainutlaatuinen yhdistelmä koulutetun MDT terapeutin ohjauksessa, mahdollistaa sen, että potilaat kykenevät hoitamaan oman selkävaivansa itse. Tässä prosessissa potilaan luottamus omiin mahdollisuuksiinsa vahvistuu, hoitotyytyväisyys lisääntyy ja samalla myös kustannus-tehokkuus kasvaa.8,9

Lähteet:

  1. McKenzie and May 2000, 2003, 2006,
  2. May and Donelson 2008,
  3. Chorti et al. 2009,
  4. Clare et al. 2004.
  5. May et al. 2006
  6. McKenzie and May 2003.
  7. Long et al. 2004, 2008.
  8. Manca et al. 2007,
  9. Machado et al. 2010.

Robin McKenzie MDT videolla

Menetelmä – askel askeleelta opas

Assessment

Tutkiminen

MDT menetelmässä käytetään validoitua tutkimisprosessia, jonka avulla terapeutti osaa luokitella potilaat mekaanisen kivun eri alaryhmiin. MDT luokittelussa on kolme alaryhmää tai oireyhtymää. Tutkimisen perusteella terapeutti luokittelee potilaat, joilla on saman tyyppinen mekaaninen oirekuva, näihin hyvin määriteltyihin alaryhmiin, joiden pohjalta kullekin ryhmälle valitaan asianmukainen hoito- tai terapiastrategia.

Lyhyesti, Derangement Syndrooma johtuu mekaanisesta obstruktiosta, joka estää nivelen normaalin liikkeen. Dysfunction Syndrooma potilaan kipu syntyy kun huonosti parantuneita pehmytkudoksia kuormitetaan mekaanisesti ja Postural Syndrooma ryhmässä kipu kehittyy kudosten pitkäkestoisen staattisen kuormituksen seurauksena.

Tarkan haastattelun avulla selvitetään eri liikkeiden ja asentojen vaikutusta oireisiin, minkä jälkeen potilasta pyydetään taivuttamaan rankaa eri suuntiin ja kertomaan mikä on liikkeiden vaikutus oireisiin.  Selkäpotilaista 50-70 %:lla tapahtuu nopeita muutoksia (riippuen kuinka pitkään oireilu on jatkunut). Tietyn suuntaisilla liikkeillä kipualue siirtyy distaaliosista lähemmäs rankaa. Jos liikettä toistetaan, kiputuntemusalue siirtyy kokonaan rangan alueelle. Tätä ilmiötä nimitetään Centralisation ilmiöksi ja useissa tutkimuksissa, joissa terapeuttien johtopäätösten tekoa on verrattu keskenään, on todettu, että potilailla, joiden oireet sentralisoituvat, on parempi hoitotulos kun ei-sentralisoitujilla.1,2

Centralisation ilmiön kanssa samanaikaisesti myös rangan liikerata lisääntyy vaiheittain. Tämä tapahtuu vain Derangement Syndroomassa, joka on selkäpotilaiden yleisin MDT alaryhmä

Potilaan tutkimisen tärkeä piirre on, että hyvin koulutettu MDT terapeutti pystyy tunnistamaan myös ne potilaat, jotka eivät hyödy mekaanisesta terapiasta. Nämä potilaat voidaan nopeammin ohjata erikoislääkärille lisätutkimustarpeen arviointiin.  

Lähteet:

  1. Werneke et al, 1999, 2005, 2008
  2. May and Ania 2012
Classification

Luokittelu

Potilaat luokitellaan seuraavasti:

  • Derangement Syndrome
  • Dysfunction Syndrome
  • Postural Syndrome
  • luokka MUU
    • he ryhmän MUU eri alaryhmät

Kaikilla alaluokituksilla, myös ryhmällä MUU, on selkeät kliiniset määritelmät, jotka helpottavat niiden tunnistamista.

Jokainen alaryhmä kuvaillaan sille tyypillisen oireiden käyttäytymisen mukaisesti. Tämä selviää määrättyjen mekaanisten testien avulla, joita voivat olla tietyt toistetut liikkeet tai pitkäkestoiset asennot. MDT on kattava luokittelusysteemi, johon aina kuuluu pieni ryhmä potilaita, joita ei pystytä luokittelemaan kolmeen alaryhmään vaan he kuuluvat ryhmää MUU. Tähän ryhmään kuluu vakavasta patologiasta johtuvat vaivat, ei-mekaanisesta syystä johtuvat ongelmat, krooniset kiputilat jne.  

Treatment

Terapia

Kun potilas on luokiteltu johonkin kolmesta alaryhmästä, voidaan asianmukainen hoito aloittaa. Derangement Syndrooma potilas tekee liikkeitä suuntaan, joka sentralisoi oireita tai lievittää pysyvästi niiden voimakkuutta. Dysfunction syndrooma potilaan harjoitukset tehdään potilaan omaa kipua tuottavaan suuntaan tarkoituksena tietyn ajan kuluessa muokata huonosti parantuneita pehmytkudoksia. Postural Syndrooma potilas ohjataan ylläpitämään hyvää ryhtiä, jonka avulla nivelet pysyvät neutraaliasennossa. Näin vältetään kudoksiin kohdistuva pitkäaikainen kuormitus liikeradan lopussa.

McKenzie menetelmän pääpaino on potilaan ohjaamisessa ja aktiivisessa hoitoon osallistumisessa. Potilaita kannustetaan kuntouttamaan itseään ja ottamaan vastuuta itse-hoitostrategiasta. Tämän vuoksi aluksi hoitona käytetään vain potilaan itsensä aikaansaamaa kuormitusta. Jos tämä kuormitus ei riitä, lisätään terapeutin tekniikoita, kuten mobilisointia.

Prevention

Ennaltaehkäisy

Kun potilas on oppinut hoitamaan itseään tekemällä tiettyjä harjoituksia ja ylläpitämään hyvää asentoa, voidaan samaa toimintamallia käyttää oireiden ennaltaehkäisemiseksi.  Tämä on tärkeää, koska tutkimuksin on osoitettu, että erityisesti rankaperäisillä oireilla on taipumus uusiutua helposti ja usein voimakkaampina oireina. Ennaltaehkäisy on siksi tärkeämpää kuin lyhytaikainen kivunlievitys passiivisia hoitomenetelmiä käyttäen.